Yli 200 vuotta ovat matkailijat kirjoittaneet ja puhuneet tahitilaistanssien vaikuttavuudesta, kiehtovuudesta ja kauneudesta. Tahitilaistanssista on tullut etelämerten symboli, osa mielikuvaa sinisistä vesistä ja kookospalmuista. Tahitilainen tanssi on osa tahitilaisten kulttuuriperimää, keino ilmaista tunteita ja kauneutta.
Tanssilla on ollut todella merkittävä asema tahitilaisten aktiviteettien joukossa. Tahitilaisille tanssi oli ja on viihteen ja kauneuden lähde, sillä voitiin ilmaista tunteita, kuten iloa, surua, uhmaa tai huvia. Sen lisäksi, että tanssi oli luonnollinen osa kaikissa juhlatilaisuuksissa, tanssi oli osana monilla eri elämän alueilla, kuten yhteisön toiminnoissa, siirtymisriiteissä, politiikassa, sodassa ja uskonnossa. Tahitilaiset tanssivat kunnioittaakseen päälliköitä ja ystäviään, esittääkseen sotateemat, ratifioidakseen rauhan ja vihkiäkseen hallitsijan. Tanssi kuului osaksi istuttamista ja sadonkorjuuta. Se oli oleellinen osa jokapäiväistä elämää ja elämänkiertoa, häitä, syntymäpäiviä ja hautajaisia.
Tanssityylit
Tahitilaisen tanssin tunneilla harjoitellaan tahititilaisen tanssin liikkeitä, sarjoja ja tarinaa kertovia tai jonkin teeman ympärille kietoutuvia koreografioita. Tahitilaisen tanssin keskiössä on kehonhallinta, lantio tekee omaa liikettään ja ylävartalo koitetaan pitää paikoillaan käsien liikkuessa itsenäisesti suhteessa lantioon. Tahitilainen tanssi jaetaan kahteen varsin erilaiseen tanssityyliin.
Ote’a on kuuluisaa tahitilaista rumputanssia, jossa lantion liike seuraa rumpumusiikin hypnoottista rytmiä. Naisten perusliikkeitä ovat muun muassa fa’arapu (lantioympyrä), ta’iri (lantion sivuliike), varu (lantiokahdeksikko) ja afata (neliö).
Liikkeet rytmitetään vauhdikkaaseen rumpumusiikkiin ja niitä tehdään myös varpaille nousten tai kyykyssä. Kontrastina lantion liikkeille ylävartalo pysyy paikoillaan, käsien liikkuessa itsenäisesti. Ote’an käsiliikkeille on ominaista, että ne ovat laajoja, kulmittaisia ja asemoituja, toisinaan myös pyöreitä ja liikkuvia. Vaikka rumputansseissa useinkaan ei ole laulettua laulua, tanssia hallitsee kuitenkin aina jokin teema, jonka ympärille koreografia rakentuu.
Jungle, tahitilainen rumputanssi edustaa tyyliltään modernia rumputanssia, jonka musiikkiin fuusioituu perinteisten pahu- ja to’ere -rumpujen lisäksi myös elektronisia elementtejä.
Aparima on aaltoilevaa ja siroa tanssia. Yksi tanssin perusliike on hura, lantion keinuva liike, joka muistuttaa vaakatasossa kyljellään makaavaa kahdeksikkoa. Sana aparima käännetään kirjaimellisesti ”käden liikkeeksi” (’apa = liikkua, rima = kädet) ja tanssissa vallitsevaa onkin käsien liike. Käsiliikkeet tukevat laulun sanoitusta ja tarinaa. Toisin sanoen käsiliikkeet ilmentävät laulussa laulettavia asioita, esimerkiksi jos laulussa lauletaan meren aalloista, käsillä tehdään meren aaltoja symboloivaa käsiliikettä.
Lue ensin Te Here -tanssin tarina, sanoitus ja katso sitten video:
Olet minun rakkaimpani, Se, jota olen etsinyt.
Taivaista, maasta, Meren syvyyksistä asti.
Olet merihelmeni, Rakkaus joka kestää ikuisesti.
Ja jos me kuolemassa eroaisimme, Jumalat meidät kiroaisivat.
Tulen rakastamaan sinua, Myrskyistä ja sateesta huolimatta.
Vaikka kovaa tuuli puhaltaisi, Ja salamat iskisivät.
Kuin tiare-kukka olisit kädessäni, Hymyilisin sinulle.