Havaijilaisen tanssin tunneilla sukelletaan havaijilaiseen kulttuuriperimään ja tarinankerrontaan tanssin muodossa. Hula on Havaijin traditionaalinen tanssimuoto, joka kantaa lauluissa ja tansseissa saarten kulttuuria, historiaa, perimätietoa ja mytologiaa, vain muutamia mainitakseni. Hula on siirtynyt sukupolvilta toisille hulamestareiden (kumu hula) tanssikouluissa (halau). Ajan myötä havaijilainen musiikki kehittyi, kuten myös hulatanssi.
Havaijin saarten yleisin symboli lienee hulatanssija. Nuori kaunotar, joka unelmoivasti hymyillen keinuu ukulelen sointujen mukana. Vuosikymmeniä sitten Hollywood hahmotti tuon kuvan ja maailma näyttää tunnistavan stereotypian edelleen. Havaijilaista hulaa esitti ensimmäisenä suurelle yleisölle Clara Bow, yksi elokuvataivaan silloisia seireenejä, joka vuonna 1926 keikisteli kaislahameessa sateisten banaanin lehtien alla elokuvassa Hula. Söpö Shirley Temple, animoitu Minni Hiiri ja Elvis Presley ovat vain muutamia esimerkkejä näyttelijöistä, jotka ovat keinuttaneet lanteitaan Havaijin hulatanssin rytmiin. Perinteinen hula – kaikissa pyhissä ja seremoniaalisissa muodoissaan – on kuitenkin kaukana näistä esityksistä.
Hulan alkujuurten, eli hula kahiko -tanssien, olennaisin osa oli sanoissa. Kurpitsat ja perkussioni-soittimet, rummut, halkaistut bambutikut ja muut instrumentit tukivat kahikotanssin rytmiä, mutta ilman laulua ei ollut tanssia. Toisin sanoen hula kahikoa pystyi esittämään ilman instrumentteja, mutta ei ikinä ilman laulua. Ennen eurooppalaisten tuloa saarille hula liittyi luonnonuskontojen harjoittamiseen. Tansseissa ja lauluissa lisäksi pidettiin yllä havaijilaisten kulttuuria ja perimätietoa, koska kirjoitustaitoa ei vielä ollut. Tämä suullinen hulan osa, puhutut tai lauletut sanat olivat siksi hyvin oleellinen osa sitä mitä hula on.
Mele ja kaona
Sana hula viittaa liikkeisiin ja eleisiin. Sitä ei kuitenkaan voi esittää ilman meleä, laulua. Melejä, laulun tarinoita on monenlaisia, kuten tärkeille henkilöille nimettyjä, luonnon ylistyksiä ja rakkaudesta kertovia. Hula meleille tai lauluille on luonteenomaista metaforat ja symbolit, eli kaona (=salattu merkitys). Kaona on peitetty runollisesti laulun sanojen rikkaissa metaforissa ja moninaisissa merkityksissä. Hula melet viestivät suoraan kaonan, kaksoismerkityksen kautta, piilevinä, peiteltyinä ja kerroksittaisissa tarkoituksissa.
Kaonan uskottiin muinoin omaavan voimaa, jolla pystyy kunnioittamaan tai vahingoittamaan. Kaonalla ladatut metaforiset, viitteelliset tekstit ja niiden salatut tarkoitukset voidaan päätellä kulttuurisen perehtyneisyyden avulla. Esimerkiksi luonnonilmiöt voivat olla ihmistunteiden symboli, sade, sumu, tuulet ja kukkien tuoksu kertovat rakkaudesta ja usein rakkauden luonteesta. Monet vanhoista merkityksistä ovat kuitenkin kadonneet koska jotkut tanssinopettajat eivät onnistuneet ymmärtämään herkkiä, muinaisia sanojen tarkoituksia. Lisäksi epätarkkuutta tuli, kun pitkät kappaleet kulkivat sukupolvilta toisille sanallisesti.
Hulan tanssityylit
Hulaa voidaan tyypittää monella tapaa, mutta yleisin on jakaa hulatanssit vanhaan, perinteiseen hula kahikoon ja nykypäivän hula auanaan. Näillä molemmilla päätyyleillä on myös omia alatyylejään. Lisäksi tanssityylit tai perinteet menevät saarten mukaan.
Hulatanssin ’auana-muoto, hula ’auana, on naisellista, kaunista ja pehmeää tanssia. Kädet tekevät lainemaista liikettä ja käsiliikkeet kertovat laulun tarinaa, joka voi olla esimerkiksi kertomus saarten ja niiden väestön historiasta, tärkeistä tapahtumista, legendoista, muinaisista jumalista, rakkaudesta, luonnosta ja elämäntavoista. Hulatanssin kahiko-muoto, hula kahiko, on traditionaalista havaijilaista tanssia, jossa musiikkina on yleensä pelkät rummut ja muut perkussiosoittimet. ’Auana-tyyliä säestävät kitarat ja ukulelet.
Hula hapa haole on monille elokuvista tuttua Hollywood-hulaa, hulan länsimaalaistettu muoto, jossa laulun sanat ovat englanniksi. Yleensä sanoitukseen lisätään muutama havaijinkielinen sana tai lause. Laulujen sanat ovat tarkoitukseltaan viihdyttäviä ja ne keskittyvät yleisesti Havaiji-teeman ympärille.
Hapa Haole -musiikki ja hula edustavat yhdistelmää havaijilaisia ja länsimaisia vaikutteita. Tämä Havaijin kulttuurisen muutoksen aikana syntyneellä genrellä oli keskeinen rooli havaijilaisten perinteiden säilyttämisessä samalla kun se otti vastaan ulkoisia vaikutteita. Kappaleet voivat kuulua joko Vintage-kategoriaan (sävellykset vuosina 1900–1959) tai Contemporary-kategoriaan (sävellykset vuodesta 1960 nykypäivään).
Taiga Rootsin tanssitunneilla tanssitaan kaikkia kolmea eri tyyliä: kahikoa, ’auanaa ja hula hapa haolea.